torstai 2. joulukuuta 2010

Kultaa Rogainen MM-kisoista!

Pari Mäkinen & Silventoinen voittivat rogainen MM-kisoista kultaa Uuden Seelannin Cheviotissa pidetyissä kisoissa 22.11. Kisa oli erittäin tiukka ja kovatasoinen. Tiimin voitto perustui erinomaiseen reittisuunnitelmaan ja tasaiseen vauhdinjakoon. Vastustajat tahkosivat nousua ja matkaa enemmän vähemmillä pisteillä sekä tuhrivat vesisatteessa yöllä ja "hash"-housessa aikaa liiaksi meidän pystyessä koko ajan tasaiseen menoon, pienehköön nousumäärään sekä vetämään koko reitti yhdellä "heitolla" ilman taukoja.

Ennakkoon ajattelin mahdollisuukiemme riittävän ehkä mitalliin vain erittäin onnistuneella suorituksella. Kisassa oli mukana useita kovia pareja. Mm. Ukrainan EM-kisoissa hurjan suorituksen tehneet Shedov-Abrasamova, 2002 maailmanmestarit Liettuasta, sekä useita kovia, kerättyjä ja meritoituneita AUS ja NZ-joukkueita.

Kisa-alue rajoittui merenrantaan ja sisämaahan päin kohoavaan reunavuoristoon. Maasto sisälsi korkeuseroja jopa yli 400m saakka. Pääosa maastosta oli hyväkulkuista laidunmaata satoine aidanylityksineen. Pakoin alueella oli syviä, jyrkkiä ja lähes läpipääsemättömiä puronotkoja.

Välineet pistettiin kuntoon jo kotimaassa ja hommattiin oleellisimmat työkalut "southern style"-kompasseista uusiin reppuihin. Kenkäpuolella luotimme Ice Bugin leveähköön Hikoon, jossa on riittävän paksu ja vaimentava pohja 24h suoritusta varten, hyvin varvastilaa ja erinomainen pito rinteisiin. Tällaisessa kisassa kaiken a&o on jalkojen hyvinvointi. Piukka ja nopea kenkä on hyvä pari tuntia, mutta kun hommaa pitää tehdä reppu selässä 24h, kenkävalinta on tässä. Paidaksi laitettiin säähän sopiva Löfnerin pyöräpaita. Tuskin Oulun Pyörä-Suvala tästä huonoa tykkää, vaikkei oltukaan pyörällä liikeellä! Pyöräpaita toimii sitä paitsi juoksussa hyvin, koska siitä saa kaivettua chsipsit ja muut herkut selkätaskuista helpommin kuin repusta. Toisaalta vetoketjua voi vetää napaan asti auki jos tulee liian kuuma.

Kisakartta jaettiin 3 tuntia ennen lähtöä ja saman tien aloimme mittailemaan reittiä kartalle. Kartta oli selkeälukuinen, mutta 20 m käyräväli teki homman vaikeaksi: mäkien koko ei tahtonut erottua kartalta ja jo yhden käyrän mäki muistutti maastossa tunturia. Varsinkin pimeällä tämä osoittautui vaikeaksi tekijäksi.

Reittisuunnittelussa oli huomioitava rastien lisäksi se, että juomapisteitä oli vain 8 kpl ja maastosta ei saanut kelvollista vettä. Valtatien ylitys oli sallittua vain ylityspaikoilla, joissa oli leimaus. Ylityksistä sai 15 pistettä lisää, joten ne kannatti todellakin suunnitella reitille ja ottaa hallitusti lisäpisteet kotiin.

Päätimme satsata enemmän maaston tasaisiin osuuksiin ja pitää tasasista hyvää vauhtia kuin yrittää tehdä "lyhin" reitti. Mieleisen reitin saimmekin kartalle aika nopeasti ja reitille rytmittyivät juomapaikat ja tienylityksetkin sopivasti. Kokonaismatka oli järjestäjien mukaan 102 km "linnuntietä". Matka oli siis aika pitkä ottaen huomioon aiemmat kisat. Ukrainassa vedettiin Hannun kanssa EM voittoon vaivaisella 77 km saldolla hitaassa maastossa. Maasto oli nyt nopeampi ja avoimempi kuin aiemmissa kisoissa, joten uskoimme "plänin" pitävän.

Kisa lähti normaaleissa merkeissä: suuri osa joukkueista säntäsi matkaan kuin sadalle metrille. "Talla pohjassa ja reppu heiluen" porukkaa sinkoili sinne sun tänne nokka tohisten. Sanoin Ullalle, että antaa noiden vetää ja tehdä uraa heinikkoon, met lähdetään sitten kun tulee pimeä. No, parin rastin jälkeen joukko hajaantui eri suuntiin ja huomasimme olevamme yksin neitseellisellä reitillä. Kukaan ei siis ollut päätynyt samaan reittitaktiikkaan. Hyvä niin, sillä yksin menossa voi rauhassa suunnistaa ja pitää tasaista vauhtia.

Aluksi kiivettiin noin 480 m meren pinnan yläpuolella olevalle mäelle, josta lähdettiin tasaisesti laskemaan harjanteita ja tasaisia alueita rantaa kohden keräten rasteja. Alku ei tuottanut onglmaa ja 6 tunnin uurastuksen jälkeen pistekeskiarvo lähenteli 200p/tunti ja matkaa oli kertynyt jo 30 km. Todella hyvää vauhtia siis. Tällä menolla voisimme kiertää melkein kaikki rastit! Ullalla alkoi kuitenkin vatsa hieman temppuilemaan ja puskassa piti käydä jopa useammin kuin Vähämetsä Artic 24:ssa. Hätään otettiin ensiapulaukusta pari Imodiumia ja matka sujui sen jälkeen paljon paremmin. Ja minä kun olin ollu vastaan koko EA-laukkua turhan painon vuoksi! Tässä vaiheessa olimme 1.30h edellä omaa suunnitelmaa. Yö oli kuitenkin tulossa ja maastossa oli odotettavissa kumpuilevaa ja hitaampaa maastoa.

Matkanteko oli jatkuvaa aidan yli hyppimistä, sähköaidan kanssa taiteilemistä ja nauta-, sonni- ja lammashaassa loikkimista eläimiä väistellen. Noin 150:llä aidalla Ulla hyppäsi huolimattomasta vinorinteessä olevaan heinikkoon ja nilkasta kuului pahaenteinen rusahdus. Samalla toisesta päästä kuului sellainen melu, ettei moista soisi kuuluvan ennen lasten nukkumaanmenoaikaa. Nilka murtui tai ainakin nivelsiteet menivät rusahtaen kuin koivun oksa. Ajattelin, että: "tähänkös tämä nyt jäi, ...kele". Vankka teippaus piti kuitenkin jalan kuosissa ja jatkoimme matkaa tunnustellen ja nilkuttaen 10 minuutin ähkimisen jälkeen. Muutaman rastin jälkeen oli selvää, että matka jatkuu, mutta sitä ei tiennyt kuinka kauan. Ullan nilkasta kuului ikävä nuksahtelu kun malleolin (nilkassa pollottava luu) päällä oleva rikkoontunut jänne muljahteli nilkan liikkeiden mukaan. Ei ole helppoa ei. Luulen, että aika moni olis tässä vaiheessa heittänyt pyyhkeen kehään. Nostan hattua ja kumarran joukkuetovirin puoleen.

Pimeän korvassa ehdittiin ottaa pari todella vaikeaa rastia laakeamuotoisilta kukkuloilta, jossa rastit olivat läpipääsemättömien puro-viidakkorotkojen välisillä harjanteilla. Pienen epäröinnin jälkeen "pahikset" oli leimattu ja yön syleilyyn suunnistettiin selkeämpipiirteisille sumuisille kukkuloille. Tässä kohtaa muutama rasti oli pilvirajan yläpuolella. Voitte kuvitella miltä tuntuu suunnistaa kartalla, jossa on 20 m käyräväli, mittakaava on 1:40 000 ja etsiä yhtä puuta sumun seasta 150m korkean laakean monimuotoisen mäen rinteestä näkyvyyden ollessa noin 15 m. En tiedä oliko se hyvä suunta vai säkä, mutta puuhun tupsahdettiin aivan suoraan.
Edellisellä rastilla haahuillut usemman joukkueen mieskatras ei lähtenyt peesiin vaikka meidän opastettua heidät edellisellekin rastille jotain peesaamisen suuntaista elettä oli havaittavissa! Olisikohan kannattanut, sillä sumukukkulan puulle he eivät ainakaa tuleet. Matka jatkui meillä pian pilvirajan alapuolella ja vähän helpompiin haasteisiin.

Pilven hälvettyä haastetta lisäsi keskiyöllä alkanut sade. "Eipähän tartte maisemii katsella ei"! Goretakit päälle ja tasainen meno koneeseen, jotta lämpö pysyy päällä. Näin mentiin ja rasteja napsittiin sateen juuri haittaamatta menoa. Jalat olivat olleet likomärät jo tunteja, sillä alkuillan kosteus ja alati yltynyt tihkusade oli kastellut heinikot märiksi aikoja sitten. Kosteus alkoi tuntua ikävältä ja jalkoja paleltaa kylmän sateen vihmoessa edelleen. Onneksi rasvattiin jalkoja jo pari viikkoa ennen kisaa ja jalat kestivät jatkuvan kastumisen. Maalissa tavattiin ystäviä, jotka eivät olleet näin tehneet ja heidän matkanteko oli loppunut jakapohjien suojaavan nahan hajottua kesken kisan "juustoksi". Tuttu juttu, jota en halua kokea itse enään (kokemusta on).

Aamuyön tunteina pääsimme mäkialueelta tasangolle ja homma toimi hyvin aitoja seuraten ja kompassisuuntaa tuijottaen. Yhdellä välillä sattui pieni yllätys: kartassa ollut puro olikin muttunut järveksi! Katselin valolla molempiin suuntiin ja mitään ylityspaikkaa ei ollut näkyvissä. Arvattiin vasemmalle ja pian "järvessä" näkyikin pieni heinäturppaiden muodostama ketju, jossa sorsat iloisesti hypähtelivät. Eihän täsä ihan sorsia olla, mutta tuosta mennään! Ulla pisti kyllä ensin vähän vastaan, mutta minun hypätessä ensimmäisenä "suon suuhun" vettä ei ollutkaan kuin puoleen sääreen. Turppaat johdattivat meidät järven yli ja lähes suoraan 90 pisteen rastille ja homma oli taas täydessä käynnissä.

Aamu valkeni 5.30 ja tasaisesti nylkytettiin viimeiselle juomapaikalle. Matkaa oli tehty lähes 18 tunita ja viimeinen 6h oli jäljellä. Nyt oltiin aikatauluamme edellä 50 minuuttia. Loppuosuuden maasto oi kaikkein mäkisin meidän reitillä, mutta siinä oli paljon pisteitä ja myös oikomahdollisuuksia. Yön sateessa ei ollut tullut juotua riittävästi ja minulla alkoi energiat tökkäämään pahemman kerran. Yökkäysten ja "pukli-paksien" säestämänä yritin ahtaa suuhun vettä, palautusjuomaa ja urkajuomaa huonoin tuloksi. Vatsa oli tyhjä, konsentraatio vähän nesteen vuoksi pielessä ja hapot sekaisin. Ryystin purkista rasvaa ja viimeiset öljytyt leipäpalat, joiden lomassa sain nielastua myös hieman nestettä. Tällä mennään, ei auta muu.

Tässä vaiheessa reitillä oli kolme noin 200m korkeaa pystysuoraa nousua notkorasteilta ylös harjanteille. Otin ensi kertaa koko kisassa Ullan vetoon yökkäysten säestäessä menoa. En tiedä vedinkö häntä vai työnsikö hän minua narulla, mutta nousu pääsitiin ylös reisien hapottaessa pahoin. Samalla aurinko näyttäytyi ja maisemat olivat todella upeat. Fiilis alkoi nousta kostean ja kylmän yön jälkeen.

Aikataulu näytti hupenevan minuutti minuutilta ja oltiin enää vain 35 min edellä omaa "pläniä". Edessä oli hankala väli tiheää puronotkoa pitkin. Olin ajatellut nousta ylös rinteeseen ja kiertää tiheikkö rinteessä, koska järjestäjät varoittivat ko. pusikon olevan todella tiheä. Rastilla äkättiin kuitenkin se, että tiheää puronotkoa pystyi liikkumaan puroa pitkin tiheikön katveessa! Kivistä uomaa liukasteltiinkin vahdilla eteenpäin tiheikön ollessa kattona. Hienoa viidakkoa! "Kyllä Ville tykkäis" ajattelin. Puroa pitkin pääsimme seuraavalle rastille ja taas aikataulu oli jälleen hyvin hallussa. Tiukkaa mäkeä piti seuraavaksi nousta ylös eikä meinannut reisi enää nousta. Lämpö sen sijaan nousi koko ajan ja goretakit piti heittää pois ja yrittää nousuun uudelleen vilpoisammalla vaatetuksella.

Viimeinen ylämäki oli 400m korkea puuton harjanne. Tämän jälkeen oli vain neljä rastia alaspäin mennessä ja maali odottaisi. Viimeinen puronotko osoittautui kuitenkin vaikeaksi ja puusto (pensaisto) tiheni koko ajan alaspäin mennessä. Rastimääriteen mukaan "Gully and Watercourse Junction" piti löytämän. Kartassa ei ollut kuitenkaan mitään siihen viittaavaa. Tiheää puronotkoa rymytessä alaspäin tuntui jo, että meidän on pakko olla tullut jo rastista ohi. Ulla jäi taakse odottamaan ja minä painoin hermostuksissan eteenpäin. Pian näin oikealta tulevan pienen notkelman. Olisikohan tuo se Gully ja tämä viidakon peittämä kostea uurre se Watercourse? Jäljistä näki, että tästä oli mennyt jonkin sortin "armada", joten puskin eteenpäin. Lopulta viimeinen "pahis"-rasti näkyin puiden katveesta! Leimaus ja kiipeäminen ylös pois puronotkosta vielä ennen vapauttavaa peltoalamäkeä. Piikkipuskat repivät lihaa, mutta tahto oli tässä vaiheessa kova: tämä kidutus loppuu kohta, antaa mennä!

Loppu tetsattiin aitojen rytmittämää lammashakaa edestakaisin poimien pari pienipisteista rastia. Maalin kohdalla patistin Ullan vielä viimeiselle 10 pisteen rastille, jota meillä ei ollut alkuperäisessä suunnitelmassa. Vastahakoisesti Ulla lähti mukaan, mutta intoutui tsemppaamaan hurjaan kiriin yhden Mix-parin yrittäessä pyritellä meitä vastaa loppusuoralla. Maalissa oltiin 20 min ennen määräaikaa ja suunniteltu reitti kierrettynä. Tuloksista ei ollut mitään havaintoa, mutta tiesin, että hyvin meni. Tasainen vauhti, lähes virheetön suunnistus, ei taukoja, jatkuvaa työtä eteenpäin ja hyvä tsemppi juoksupätkillä oli pitänyt koko matkan. Jos tällä suorituksella ei pärjää, ei pärjää millään. Pienet ja isotkaan kommellukset eivät meitä hyydyttäneet ja homma tuotiin maaliin tahdolla, taidolla ja voimalla.

Palkintojenjako muistutti "tanssii tähtien kanssa"-draamaa, koska tuloksista ei ollut tietoa ja kauhusta jäykkänä odotettiin kolmannen sijan julistamista. Kolmannen pisteet kun luettiin, alkoi puna kohota kalpeisiin poskiin ja selvitä, että me todella voitettiin maailmanmestaruus. Erot olivat pienet, taso oli kova, mutta meidän tasainen suoritus ja erinomainen pläni olivat muille liikaa! Ensimmäinen maailmanmestaruus oli tosiasia. Kiitokset Ullalle, kiitokset järjestäjille. Voitto on makeaa kuin tikkukaramellin nuoleminen, sanoi Karhukopla!

-Sepp-

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Vaarojen Maraton 2010

Vaarojen Maraton kisaliltiin vkloppuna Kolilla. Kisa keräsi jopa 450 osanottajaa. Ei ihme, sillä jo aikaisempina vuosina on havaittu vaarojen juoksun huikea potentiaali. Tarjolla oli Ultra: 86 km, Maraton 43 km, 15 km, Bike and Run 43 km sekä mäkijuoksu ylös Kolin huipulle Pielisen pinnasta. Hyvää settiä siis: vaihtoehtoja ja hyvät iltakemutkin hotellilla vielä päälle.

Kisan taso on noussut huikeasti samalla kun maine ja osanottajamäärä ovat kasvaneet. Tällä kertaa mukana oli myös Suomen kovin Ultrajuoksija: Hyppölä, edellisen vuoden voittaja Siivari, Free Adventuren Vapa&Vapa sekä useita kovia haastajia. Arvoitus oli se, kuka kestää parhaiten Kolin reitin vaikeakulkuiset polkupätkät ja pystyy vielä iskemään soratiet ja Kolin nousun tasaisimmin.

Aiemman kokemuksen perusteella olin asettanut itselle aikatavoitteen: eka kierros 4.40, toinen 4.50 ja loppuaika 9.30. Ensimmäisen puoli kilsaa sainkin vedettyä joukon keulilla tähtäämääni vauhtia. Sen jälkeen porukka hermostui hiljaiseen vauhdinpitooni ja yksi kerrallaan alkovat säntäämään ohitseni alati kiihtyvällä sykkeellä. Parin kilsan jälkeen tiesin, että aikatavoitteeni voi haudata, sillä ensimmäinen kierros tullaan vetämään jokaisen kannalta liian lujaa ja toisesta kiekasta tulee eloonjäämistaistelu yhden jos toisenkin kohdalla.

Tunnin kohdalla kuuden miehen ryhmä oli erottunut pääjoukoista ja joukkoa veti venäläinen pitkätukka. Vauhti ei ollut kovaa, mutta mielestäni liian kovaa ajatellen koko matkaa. Seurailin Hyppölän takana ja helpotuksekseni hänkin antoi keularyhmän hilajalleen lipua karkuun. Jäin peesaamaan Hyppölää luottaen hänen kokemukseen yhtä lailla kuin omaanikin hyvästä vauhdinjaosta. Yritin pitää vauhdin tasaisena ja nousuun hellittää menoa samalla kun laskuun välttelin liian kovaa vahtia ja siitä seuraavaa iskutusta, joka tappaa reidet ennen pitkää kävelykuntoon.

Lauttaylityksen kohdalla Venäläinen, Siivari ja Vavat olivat muutaman minuutin karussa ja Hyppölän kanssa istuuduttiin samaan veneeseen seuraavina. Nopealla juomapullontäytöllä karkasin häneltä hieman (tai ainakin luulin). Venäläinen putosi keulilta ja sain häntä kiinni nopeasti. Laskin, että tässähän ollan jo toisena, sillä arvelin Vapojen simahtavan ennen maalia. Tuota pikaa Mikko kävelikin ylämäessä selkä edellä vastaan. Minua harmitti joukkuetoverin puolesta, sillä kisaa oli juostu 20 km ja jäljellä oli 66 km. Kovaa on..


Eka kierroksen toisen puoliskon juoksin siis yksin. Yhdessä risteyksessä ei ollut opaskylttiä ja harhauduin hetkeksi meno-reitille. Älysin nopeasti tilanteen, mutta Hyppölä sai minut tässä melkein kiinni. Kierroksen päättävään nousuun tullessa huomasin olevani 15 min edellä aikatauluani. Vedin nousun lepsusti välttäen sykkeen nostamista liiaksi. Hyppölä painoi tässä ohi ja näytti erittäin hyvävoimaiselta. Puolimatkassa olin 4.27 ja 13 min edellä aikatauluani ja neljäntenä.

Toiselle kiekalle lähdin nopealla vaihdolla ja jätin hetkeksi Hyppölän kenkiä vahtamaan. Siivari ja "Filosifi" Vapa olivat 9 min edellä. Kulku oli hyvä ja laskettelin mukavuusalueella eteenpäin. Hyppölä sai minut kiinni ja paineli tietä sellaista vauhtia ohi, että meikäläisellä ei ollut mahdollisuuksia päästä peesiin. Pohkeet eivät toimi kuten juoksijalla pitäis. Enhän tosin ole mikään juoksija. Pikemminkin metsässä rymyäjä, viidakossa tetsaaja tai parketilla linkkaava klinkkuveitsi. Hyppölä siis menkööt, keskityn jatkossa vain Vavan ohitukseen :)

Herajärven kierroksen harjanteilla Ounasvaaran valkea paita alkoikin vilkahtelemaan edessäni iloisesti aiemmin kuin olin odottanutkaan. Vapa oli eväänsä syönyt kovalla alkuvauhdilla ja minun oli helppo jatkaa valitsemallani vauhdilla. Morjens vaan ja kivat sulle. Kisa on kisa ja armoa ei anneta. Laskin, että jos Siivari tai Hyppölä simahtavat minulla on vielä mahdollisuus parantaa sijoitusta. Keskityin kuitenkin ensisijaisesti omaan juoksemiseen. Polvi oli jo kipeytynyt, eikä ollut mitään takeita päästä edes maaliin jos tilanne tästä vielä huononisi. Ajattelin loppuaikaa 9.30 pintaan ja tsemppasin itseäni sen mukaan.

Askel painoi raskaasti Ryläyksen jyrkissä mäissä ja olo alkoi olla aikamoista himinää. Hoippuen ylös ja hoiperrellen alas yritin tsempata itseäni eteenpäin. Tämä ei oikein onnistunut, sillä tajusin, että sijoitukset oli selvät ja vain loukkaantuminen voisi vaikuttaa lopputuloksiin kärjen osalta. Lepsulla tsempillä ja kärsimuksiä vältellen menin mukavuusalueella polkupätkän loppuun. Viimeinen 15 km tieosuus, nousu Kolin huipulle ja autuus maalissa olivat enää jäljellä. Juosta klenkutin kipeällä polvella tiepätkän tasaisesti asettaen 500m välein "välietappeja". Jos tuonne pääsen, pääsen tuonnekin jne. Sairasta hommaa. Kolin nousun juurella tiesin, että tämä reissu on voitettu: nousun kävely pitkällä harpalla, joku sata metriä juoksua ylämäkeen ja maali näkyisi. Hoipertelin rinteessä kuin muovikassillisen kossua tyhjentäneenä. Himinä päässä oli kova, keho vapisi rasituksesta, pikkuvarpaat olivat tohjona, pohvi oli kipeä ja jäykkä, energiat olivat lopussa ja makkaran maku suussa. Maaliin astuessani nostin kädet kohti taivasta kuin olisin voittanut. Tässä vaiheessa oli aivan sama mikä oli sijoitus: pääsin maaliin ja suutelin taivasta. Aikakaan ei ollut huono: 9.41 ja sijoitus oli kolmas. Bodiumille siis toisen kerran peräkkäin. Ne jotka olivat nopeampia olivat parempia.

Kolin Vaarojen Maratonista on tullut brändi: se on kisa joka on koettava itse. Ja se kannattaa kokea.

"Enkelten laulaessa syöksyin helvettiin"
Seppo Mäkinen

maanantai 11. lokakuuta 2010

Voittoputki jatkui URSAK 2:ssa!

Tiimi jatkoi koko kauden kestänyttä voittoputkea Karsun järjestämässä URSAK 2:ssa. Joukkue: Mäkinen, Säily, Vähämetsä teki vahvan suorituksen ja vei voiton noin puolen tunnin erolla seuraaviin. Kisa järjestettiin upeissa Patvinsuon eräämaamaisemissa ja melontaa maisteltiin upean Koitereen aalloilla. Hieno reitti, hieno kisa, hyvät järjestelyt: taattua Karsun laatua!

Vastusta kisassa oli jopa ulkomaita ja maajoukkueita myöten. Karsun joukkueessa kisaili ranskalaista ja amerikkalaista pyöräosaamista sekä Vaarojen maratonissa pyöräsuunnistuksen maajoukkuemies: Tuukka Turkka ja Suomen lupaavimpiin hiihtäjiin lukeutunut Mikko Auvinen. Turkka & Auvinen kisasivatkin hienosti ja ahdistelivat meitä yli puolenvälin pitkälle juoksuosuudelle saakka. Lopulta voiton ratkaisi meidän tasaisuus, taktiikka ja vahva rutiinitaso.

Kisassa oli taktikoinnin mahdollistava sääntö, jonka mukaan huoltaja on osa joukkuetta ja voi kisailla osuuksilla. Näin ollen mietimme suunnistuksen ja fysiikan puolesta sopivat osuusjaot. Taktiikkamme toimikin hinosti ja miehistöstä puristettiin parhaat puolet esille suunnistusta unohtamatta. Erityismaininnan ansaitsee ensikertalainen: Tuomas Säily, joka osoittautui vahvaksi jokaisella pätkällä jonka oli mukana. Tällä menolla Tuomakselle noita pätkiä on luvassa jatkossakin! Vähämetsä oli tapansa mukaan hyvöntuulinen ja hyvä tsemppi päällä silloinkin kun kroppa kärsi väsymyksestä. Melontakin kulki loppuun kiitettävästi vaikka krampit ahdistelivat miestä kuin susi lammaslaumaa.

Kisa alkoi upealla coasteeringillä pitkin Suomunjärven hiekkaisia särkkiä, saaria ja rantamänniköitä juosten, kahlaten ja uiden. Vaihtoon keula rullasi ryhmänä vajaan tunnin jälkeen. Toisella osuudella emme alussa kartoittajan "jippoon" lagettuamme lannistuneet kantaessamme pyöriä suolla(jossa piti olla polku), vaikka eroa Vaarojen miehiin tuli 15 min.

Iskimme keulan kiinni hyvällä melonnalla kisan puolivälissä. Melonnan osalta spekuloitiin kajakkivalintoja ennen ja jälkeen kisan. Midän valinta oli varman päälle: H2O-keskinopea merikajakki Juhalle ja minulle oma WWR-koskisyöksykajakki. EI mitään tykkejä siis. Juha joitui hiemn kovemmalle miniun surffaillessa nopeammalla, mutta kiikkerämmällä WWR:llä kartan kanssa. Multisport-kajakit tai piikki olisi tehnyt "rumaa jälkä". Tähänkin oli valmius, mutta laskimme varman päälle ja otimme tukevammat vehkeet pahan kelin varalle. Lopulta pitkässä juoksussa mentiin Vaarojen miehistä ohi. Tässä vaiheessa meillä oli vauhtireserviä hurjasti. Vaihdosta tullut Tuomas Säily otti juomareppuni kantoon, minun pitäessä pakollisia vermeitä pussissa kädessä. Huolimatta lisäpainosta, Tuomas loikki pitkin askelin kuin jänis. Ei tosin minullakaan meno painanut jaloissa vastustajien tapaan huolimatta jo 5 tunnin uurastuksesta. Tuo 5 tuntia oli mennyt yhdellä 0,7 juomapullolla, koska toinen tippui pyöräilyssä ja kolmannen unohdin melonnan lähtöön. Koitereen vettä kauhoin suuhun melonnan lomassa: hyvää!

Lopun lyhyehkön pyöräilyn Juha ja Tuomas sujuttelivat maalin hurjasti tsempaten vuorovedolla. 10 tuntia purkissa: coasteering, MTB-O, kajakkimelonta, juoksu ja pyöräily. Hieno reitti, upeaa erämaata ja hienoja vesitöjä. Tänne tulen vielä retkeilemään!

Arvostamme: hienoa erämaista maastoa, pitkiä "kunnon" osuuksia, jolloin päästään extremen puolelle ilman jippoilua, harvinaiseksi käyvää kajakkimelontaa, valmiiksi painettuja karttoja täsmällisine rastipisteineen sekä hyviä järjestelyjä.

Spekuloimme: vaihtomies-sääntöä, kartoittajan näkemystä pyöräosuuksien polkujen osalta sekä kosteuden kestävien karttapaperien käyttöä. Kartat osoittautuivat hankaliksi taitella pyörätelineeseen ja lopulta eivät ne kosteutta kestäneet, vaan parilla osuudella painatus hankautui pois ja piti edetä arvaten valkoisella kartalla.

Moro vaan Patvinsuolta,
Seppo

tiistai 14. syyskuuta 2010

4st Muddy-X tulokset

4st Muddy-X kisailtiin su 12.9. Lämmin syksy, kuivahko ja kuraton maasto sekä hyvä keskus Maxit-tehtailta loivat hyvät puitteet kisalle. Rastit oli tällä kertaa hajautettu molemmille puolille Oulujokea, jolloin taktiikkaan kuului oleellisestyi joen ylitys joko siltojen kautta tai järjestäjän tilaamaa lauttayhteyttä hyväksikäyttäen. Alue oli suuri ja kaikkien rastien kerääminen olisi edellyttänyt noin 5.30 aikaa. Tällä kertaa parhaiten suunnistamisen, taktikoinnin ja pyöräilyn hallitsi Jukka Oikarainen. Naisissa oli tiukka vääntö, jossa tasaisen hyvää työtä tehnyt Sara Palmi oli yllättää kauden voittamattomana kilpaileen Ulla Silventoisen häviten Ullalle ainoastaan loppuajalla. Kiitämme osanottajia ja toivotamme kuraista syksyä kaikille Muddy-X faneille!

Tulokset:
Oikarainen Jukka 72
Suorsa Vesa-Matti 68
Hytönen Keijo 65
Heinikoski Kauko 62
Lukkarinen Aaro 60
Silventoinen Ulla 57
Palmi Sara 57
Tukki Heikki 57
Kaikkonen Hannu 57
Nikkilä Jani 55
Peltoniemi Juha 54
Grekelä Heikki 54
Nygård Markku 53
Alalahti Jaakko 51
Kesti Ari-Tapani 50
Määttä Harri 49
Toivonen Valtteri 48
Jaako Niina 46
Pietilä Antti 44
Rankinen Juho 41
Lind Matti 39
Ojala Kai DFL


Keväällä on luvassa lisää "muta-äksää". Seuraavat kehitysideat toteutuvet:
- kartan mittakaava on maksimissaan 1:35 000 paremman luettavuuden vuoksi
- pienempi kisa-alue
- rastien määrä: 20 kpl+bonustehtävät säilyy entisellään
- kaikki informaatio yhdessä A3 kokoisessa kartassa

Hauskaa syksyä!
Seppo "Muddy" Mäkinen

torstai 19. elokuuta 2010

Euroopan mestaruus Rogainesta!

Pari Mäkinen&Oja nappasi hienoa voiton rogainen EM kisasta Ukrainan Migovosta. Äärimmäisissä olosuhteissa (+40 päivällä ja yöllä +20 hum.90%)käydyssä kisassa pari haki melkein kaikki rastit keräten 269 pistettä 281 pisteestä. Toiseksi tullut moninkertainen EM ja MM-mitalijoukkue Prague Rogaining Tsekeistä hävesi lopulta 4 pistettä. Tsekit vetivät hommansa niin tiukille, että paria elvytettiin kisan jälkeen kaikin mahdollisin keinoin muutama tunti. Kolmanneksi tullut Salomon Estonia jäi jo 20 pistettä. Tuloshaitari venyt väljäksi kovien olosuhteiden ja vaativan radan seurauksena. Jokaista maaliin selvinnyttä voidaan pitää voittajana, sillä neljänkympin helle tuntuu samalta kuin olisi kahdenkymmenen kilon paino pään päällä. Maasto oli myös kovin ja vaativin mitä tässä lajissa on nähty viime vuosina.

Kisan kulku:
Alue on kaksijakoinen: tasaissehkoa peltojen rikkomaa kumpuilevaa maastoa oli vajaa puolet alueesta ja jyrkkäpiirteistä harjujen ja syvien notkojen rikkomaa reunavuoristoa (400 m korkeuserot) toinen puoli. Kaikkialla rastipisteet olivat osin vaikeita tiheikköisessä maastosta johtuen. Rinnerasteja oli myös tarjolla, sekä huikeaa yösuunnistusta 1:30 000 kartalla tiheikköisessä metsässä korkeilla harjanteilla.

Juomaa ilmoitettiin oleva 500l neljällä juomapaikalla. Osanotttajia oli 300, joten laskimme, että juomaa ei riitä mitenkään kaikille. Säntäsimme ensin tasaisemmalle laidunnetulle alueelle sekä siellä oleville juomapaikoille, koska vuoristosta sai vettä myös maastossa olevista puroista. Näin ollen uskoimme, että järjestäjien vesi loppuu kesken kisan ja tästä voi tulla ratkaiseva tekijä hyvään tulokseen.

Laskimme reitille aikataulun maaston mukaan ja näytti selvältä, että haemme kaikki rastit aiemman kokemuksen sekä GPS:llä mitattujen mallinopeuksien perusteella. Alku menikin aivan tuubiin: olimme noin tunnin edellä omaa aikataulua kisan puoliväliin saakka. Puolet pisteitä oli kerätty jo 10 tunnin kohdalla! Yes, taktiikkakin näytti toimivan, sillä saimme korkata täydet juomaleilit alkupätkällä ja vuoristosta sai kuin saikin vettä maastosta käyttäen puhdistustippoja (Ruotsalainen Xinix).

Pimeän tultua maasto muuttui reitillämme vuoristoiseksi ja rastien otto oli entistä vaikeampaa. Joka kerta kun pusikosta lähti suunnalla rastia kohden joutui läpipääsemättömään tiheikköön, jossa piikkiköynökset tarttuivat mieheen ja hidastivat matkantekoa. Väljän metsän löytyminen oli paikoin tuuria, paikoin kartasta arvattavaa taitoa. Siellä missä metsä olisi ollut kulkukelpoista puuston vuoksi, saattoi olla koko maanpinnan peittävä Boysenmarjaköynöstö, joka tarttui kenkiin, sukkiin ja lopulta kaatoi miehen mättäikköön: tuskaista menoa!

12 tunnin jälkeen reittimme kulki ylös harjanteilla oleville rasteille. Epähuomiossa emme ottaneet riittävästi vettä alhaalla olevista puroista. Näin ollen juomat pääsivät loppumaan harjanteilla ja meno muuttui tuskaiseksi ja hitaaksi. Kauhunhetkiä koimme pitkän harjennevälin päätteeksi kun ohitimme huomaamatta polun, joka olisi vienyt rastille. Polun lähtö jäi piiloon hakkuujätteen sekaan ja maasto oli tyystin erimallinen kuin kartta antoi ymmärtää. Laskeuduttuamma 50-80m tiheikköön väärälle nenällä, jossa älysimme tilanteen ja palasimme takaisin etsimään polkua paikasta, jossa 15 min aiemmin olimme pitäneet palaveria. Lopulta polku löytyi ja matka jatkui normaalisti kurkkua kuivatessa entistä enemmän. Nestehukka alkoi käydä sitämättömäksi ja yritimme muutamasta purosta rutistaa vettä jopa kosteasta maasta. Ei onnistunut, joten jatkoimme matkaa ja viimein löydettiin reitiltä pieni noro, josta täytettiin juomaleilit ja saatiin meno-mono taas vilkahtelemaan iloisemmin. Sinänsä on ihan sama tekikö mittakaava, korkeuskäyrät vai väsymys tepposet. Pari-kolme 15 min etsiskelyä piti tehdä yön aikana ja kisan oli vain jatkuttava maaliin täyspainoisesti kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jokainen tekee tässä maastossa pummeja.

Aamun sarastaessa aikaa oli mennyt enemmän kuin oltiin laskettu. Jätimme yhden 5p arvoisen kukkulan valloittamatta, vaikka se oli aivan reitillä. Tämä siksi, että halusimme kerätä matkalta maaliin tärkeät 7p ja 8p arvoiset rastit sekä pari pienempää optiota. Homma sujuikin hyvin ja maali lähestyi tässä vaiheessa aikataulun mukaan.

Loppuratkaisuissa meillä oli viimeisenä 3p rasti, jonka käymiseen olin laskenut 50-60 min. Edellisellä rastilla aikaa oli 54 min. Väsymys ja tuskainen kuumuus sekoittivat päätä enkä meinannut saada järkevää ajatusta aikaiseksi. Hannu painoi päälle ja halusi lähteä hakemaan viimeisen kolmosen ennen maalia. Sain viimein sanottua, että mennään maaliin ja varmistetaan, ettei saada ylityssakkoja. Hyvinhän tämä oli mennyt ja uskoimme menestykseen ilman ylimääräistä riskinottoa. Maaliin menikin vain 18 min alamäkeen ja hieman pettyneenä itseeni totesin hiljaa, että se kolmonen olisi pitänyt hakea. Meillä jäi aikaa 40 min ja jäimme odottelemaan tuloksia ja muita joukkueita reilussa johtoasemassa entisen tiimikaverin: Jukka Pinolan tarjoillessa iloisesti "virvokkeita" meille maatessamme varjossa asfaltilla.

Määräajan täyttyessä maillä oli 20 pisteen johto toisena olevaan Eestin Salomoniin. Kovia Tsekkejä en ollut nähnyt ja arvasin heidän yrittävän kaikkensa mestaruuden eteen. Niin he tekivätkin: 3 min myöhässä ja tuskaisilla ilmeillä vääntäen he ylittivät maalilinjan joutuakseen suoraan elvytykseen. Piste eroa rasteista, vähennykset heille ajan ylityksestä ja tulos oli meidän hieno voitto yhdestä maailman kaikkien aikojen kovimmasta Rogaineparista. Näin ensimmäinen Euroopan Mestaruus oli tosiasia viime vuoden pronssin lisäksi. Hienoa! Maammelaulun soidessa kätkin kyyneleet kääntämällä pääni kohti Suomen lippua takaviistoon. Soi sana kulta-aa-ii-neeen!

Menestystekijät
Harjoittelu: vuosien harjoittelu pohjana. Ennen kisaa parin kuukauden aikana noin 15-20 tuntia treeniä viikossa, viimeistelyjaksolla 10 kpl yli 8 tunnin suunnistuslenkkiä kisareppu kisapainoilla mukana reilun kuukauden aikana, seikkailukisa Artic 24 oli hyvä välietappi, Fläll Räven Classic-kisan seuraaminen paikalla ja viimeistelylenkki Kebnekaisen maisemissa (12h) viikkoa ennen (kts. blogi: http://www.scandinavianoutdoorstore.com/blogit/team-sos/2010/elokuu/klassikko/). Sen lisäksi normitreenit, lihashuolto ja voimaharjoiteelu, sekä rastiväliaikojen analysointi ja laskeminen kisan tyyppimaastoihin hyvän taktiikan: "plänin" tekemiseksi.

Välineet: välineet pitää olla kunnossa ja huippuluokkaa. Ice Bugin nastoitetut Hikot toimivat hyvin tässä maaastossa pitävän ja riittävän paksun pohjan sekä väljän lestin ansiosta. Ospreyn kisareput, uudet energiat ja juomat testattiin etukäteen. kompassit, paidat, nikkasuojat (goiternit) sekä kasa muita juttuja oli viritetty kisan vaatimusten mukaan. Lorpenin sukilla, jalkahoidoilla ja rasvauksella saadaan jalkaterät pysymään kunnossa ja meno jatkuu vastustajien ontuessa eteenpäin. Kaikki on itsestä kiinni ja omista valinnoista.

Voitto oli siis yhdistelmä kokemusta, treenaamalla tehtyä kuntoa, testattuja välineitä, kokeiltuja energioita, hyvää reittisuunnittelua ja vähän tuuriakin. Suoritus ei ollut unelma, mutta rutiinisuorituksellakin voitettiin antamatta kuumuuden ja ongelmien ottaa meistä niskalenkkiä.

Hieno, kisa, hieno paikka, hieno maa, upeat fiilikset.
We love Ukraine!
-Seppo-

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Tiimi voittoon Artic 24:ssä!

Tiimi iski hienon voiton AC24:ssa Jeriksellä. Joukkue: Mäkinen, Oja, Vähämetsä piiskasi lähes koko reitin kisan keulassa voittaen toiseksi tullutta Hiiltomiesten joukkueta lopulta 7 minuuttia. Hiiltomiehet olivat haalineet kovan tiimin kasaan, jossa kisailivat takavuosien kv. tähdet: Ville Niemelä ja Perti Forsman sekä nuori hurjapää Jaakko Mäkelä. Kolmanneksi sijoittui Team Woodman, joka on pärjännyt hyvin Multisport Cupissa. Heitä vahvisti kolmantena kovavauhtinen seikkailija Janne Mononen. Kisa mentiin kovaa ja tasaisesti alusta alkaen pienten erojen ja muutosten värittäessä matkantekoa. Vuorokauden taistelu mies miestä vastaan veti mehut kuiviin ja maaliin päästyä itseä kiinnosti eniten asettua asfaltille lepäämään.

Ouluun tuli myös naisten sekä kuntosarjan voitot Ulla Silventoisen vetäessä Woodmanin naiset ykköseksi ja Team Paksumahojen voittaessa kuntosarjan ylivoimaisesti. Paksumahoilla olisi selvästi substanssia myös avoimeen sarjaan. Oulussa on tehty hyvää työtä seikkailun eteen viime aikoina ja osanotto- ja tuloslistaa katsottaessa tämä näkyy. Ei muuta kuin sama meno jatkukoot!

Artic 24:sta on muodostunut kotimaan ykköskisa tason ja reitin suhteen viime vuosina. Tällä kertaa reitti oli todella kansainvälistä tasoa. Hienot ja vaativat melonnat, kunnon rullis-osuus, "kuningastrekki" kisan keskivaiheilla Pallastuntureilla sekä pitkät ja kovat pyöräilyt takasivat kv. mukaisen tason ja kovuuden reittille. Hyvää ratamestarityötä! Meidän puolesta suunnistaminen voisi olla vielä haastavampaa ainakin osalla reittiä.

Kisan Kulku:
Kisa lähti liikkeelle upella melonnalla Jerisjokea pitkin pienten järvien ja koskien rytmittämällä reitillä. Melontaa ennen tehtiin pieni suunnistustehtävä, josta tiimimme tuli ensimmäisenä. Melonta vedettiin keulassa Woodmannin ahdistellessa hetkittäin kannoilla. Toinen osuus oli MTB 65 km, jossa reitillä oli useita suuria mäkiä. Pyörä kulki pintakaasulla ja vaihtoon tultiin ensimmäisenä. Välillä tehdyssä kiipeilyquestissä jäätiin Woodmannille 7 min, koska Sepon kourat kramppasivat ja miestä jouduttiin vaihtamaan kesken kiipeilyn. Hannu hoiti homman hyvin ja Woodman ohitettiin Monosen rikkoessa pyöränkumin seuraavalla välillä. Hiilto sai tässä meitä tuon 6-7 min sählingin verran kiinni.

Kuningastrekki Pallastuntureilla alkoi meidän hallinnassa pari tuntia. Sen jälkeen Woodman ja Hiilto saivat meidät kiinni. Vauhti ei ollut hurjaa, mutta tasainen kova vauhti tässä vauheessa työpäivää alkoi puuduttamaan jokaisen joukkueen jotain jäsentä. Me pudottauduttiin keulan hännille ja annettiin pari minsaa siimaa, jotta jatko sujuisi paremmin. Ei ollut mitään järkeä vetää itseä tai tiimikaveria loppuun vielä kisan puolivälissä.

Puolivälin huollossa vetastiin sopat naamassa olevaan uurteisee aukkoon ja lähdettiin vauhdilla Ounasjoelle melomaan. Nopeasti aloimme saavuttaa sekä Hiiltoa, että Woodmania. Melonta oli lyhyt: vajaa tunti ja vaihdossa oltiin pari minuuttia Woodmanin jälkeen Hiillon kanssa yhtä aikaa. Rullille hypättäessä menossa oli ratkaisun makua: meidän porukan hiitäjätaustalta oli hyvä iskeä Pallasjärven ja Pallaksen nousuun. Näin tehtiin ja muut tipahtivat. Woodman lopullisesti ja Hiiltokin sai tästä keittoa kunnolla nenään.

Viimeinen ratkaiseva 110 km Mtb-osuus alkoi meidän hallinnalla. 2-3 tuntia polettin keulassa ja ero kasvoi hieman Hiiltoon. Rasti tien päässä suon laidassa tuotti kuitenkin ongelmia ja vedettiin rastin vierestä ohi puoli kilsaa umpimetsään. Tässä Hiilto pääi kuittaamaan ja annettiin heille mahdollisuus voittaa. Seuraavalla välillä mentiin vielä "väärän" polun kautta ja hetkessä 10 min johto oli vaihtunut 10 min takaa-ajoasemaksi. Ketutus oli saumatonta, mutta periksi ei annettu. Perään vaan!

Kisa ratkesi vaikealle tekniselle välille rastille 26, jossa Hiilto törmättyään päättyvään polkuu kääntyi takaisin etsimään parempaa reittiä ja me jatkettiin vastaavasta kohtaa "tetsaamalla" päättäväisesti metsän läpi seuraavalle metsätielle. Tästä ei enää annettu mahdollisuutta Hiillolle, vaan lopun reitinvalinta otettiin tien kautta, vaikka tiedettiin poroaidan vierestä menevän reitin olevan ehkä nopeampi. No risk when leading!

Maalissa ensimmäisenä, väsyneenä ja tämän hetken Suomen kovimpana joukkueena. Onneksi olkoon Tiimille, naisten voittajille: Woodmannille, Paksumahoille sekä kaikille reitin selvittäneille. Hieno kisa, hienot fiilikset ja Scandinavian Outdoorstore.comin 1000 Eur palkinto takataskussa.

Jeris vaikenee, Ukraina kutsuu. Seuraava koitos on Rogainen EM-kisat Ukrainassa kuukauden kuluttua, josta lähdetään kirkastamaan viime vuoden pronssia.

sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Free Adventurelle "tupla" URSAKissa

Free Adventure iski hienon "tupla"-voiton Joensuussa kauden ensimmäisessä Ursak-seikkailukilpailussa. Pari Vähämetsä&Mäkinen olivat lopulta selvästi muita nopeampia. Erityisesti eroa tuli lopun vajaan kahden tunnin juoksu-rogaineosuudella. Naisparien voitto tuli myös kotiin kun pari Silventoinen&Sariola ahdisteliva jopa 3-5 sijoilla olleita miesjoukkueita hyvällä sykkeellä, muiden naisjoukkueiden jäädessä heille selvästi.

Kisa oli erittäin hyvin järjestetty ja reitti mielekäs, vaihteleva sekä haastava. Kisaan meni voittoparilla aikaa 5 h, ja maksimiaika oli rajattu kaikilla 6 tuntiin, jonka jälkeen alkoivat sakot rullata. Maaliin mennessä oli osoitettu taitoja juosten, pyöräillen, meloen, uiden sekä luistellen unohtamatta taktiikaa ja taitoa vaativia suunnistustehtäviä. Muutamat osuudet mahdollistivat taktikoinnin, koska pareilla oli mahdollisuus jakaantua.

Lykynlammen ja Pärnävaaran ympäristö tarjosi kisalle upeat puitteet eikä säässäkään ollut moittimista. Paljon kisoja nähneenä arvostamme painettuja karttoja, täsmällisiä rastipisteitä sekä mielenkiintoisia ja taktikoinnin sallivia questejä. Jopa kilpailukortit oli laminoitu järjestäjien puolesta! Syksyllä järjestetään kauden toinen Ursak pohjois-Karjalassa ja odotamme mielenkiinnolla minkälainen kisa on tulossa!

lauantai 8. toukokuuta 2010

3st Muddy-X käyty!

3st Muddy-X kisattiin hienossa säässä ja upealta paikalta Oulun Hietasaaresta purjehdusseuran tiloista. Kisa oli tällä kertaa vaativa reitin suunnittelun osalta ja moni kova polkija joutui nöyrtymään taitavampien ja harkitsevampien kisaajien edessä. Joka tapauksessa kisaajat saivat taysannoksen kuumaa höyryä reisille ja yläkerralle!

Kovimman pistemäärän löi tauluun Ulla Silventoinen, joka kahmi hyvällä suunnitelmalla, suunnistuksella ja reippaalla ajolla 89 p. kisa oli erittäin tiukka ja pienet taktiset oivallukset ratkaisivat sijoitukset muutamien pisteiden erolla.

Tulokset:
N
Silventoinen Ulla 89
Kotaniemi Sari 67
Palmi Sara 62
Sillanpää Elina 47
Säkkinen Sanna 44
Piirto Marjo 43

M
Lukkarinen Mikko 87
Ojala Kai 85
Grekelä Heikki 83
Vapa Mikko 82
Vapa Marko 8o
Kinnunen Mikko 73
Keskinarkaus Jussi 68
Lind Matti 63
Peltoniemi Juha 62
Ruuska Harri 62
Hokkanen Matti 62
Matilainen Kari 58
Nummi Jani 57
Kotaniemi Juha 54
Toivonen Valtteri 42
Kananen Jouni 30

Seuraava Muddy-X kisataan viikkoa ennen hirvenmetsästyksen alkua syyskuussa. Luvassa myös Urbaani seikkailu: Urban-X syksyllä sekä lukuisia seikkailuhenkisiä tempauksia pitkin kesää!

Purjeet on reivattu,Seelari vaikenee.
Seppo "Muddy" mäkinen

maanantai 19. huhtikuuta 2010

3st Muddy-X 8.5.2010

Muddy-X on Rogaine-tyyppinen pistesuunnistus pyörällä. Tulokset määräytyvät määräajassa kerättyjen pisteiden mukaan. Kilpailu on henkilökohtainen. Sarjat ovat N ja M. Kilpailuaika on 4 tuntia.

Tapahtumakeskus on Hietasaaren Seelarissa, jossa on hyvät sisätilat ja saunomismahdollisuus. Lähtö on klo 12.00. Kartat saa klo 11.00. Kilpailussa käytetään GPS-seurantaa (www.gpsseuranta.net), jolloin kilpailijoiden etenemistä voidaan seurata netistä reaaliajassa.

Ilmoittautuminen 5.5. mennessä snowhow@kolumbus.fi tai Seppo Mäkinen 040-5564939. Osanottomaksu on 20 Eur. Free Adventuren jäsenille 10 Eur. Hyvät tavarapalkinnot!

Reitistä:
2010 ensimmäisen Muddy-X:n reitti on urbaania ja puoliurbaania aluetta. MTB tai paksukuminen CityBike on suositeltava kalustovalinta johtuen siitä, että lähiöiden pusikot ja polut tullaan hyödyntämään 110% varmuudella.

Reitillä on kolme ”Bonus”-rastia. Bonusrastilla on joku muu kuin pyörällä suoritettava tehtävä. Jos ei osaa tai uskalla suorittaa tehtävää, rastin voi jättää käymättä ja vastaavasti kerätä pisteitä pyöräilemällä vähän pitempään. ”score more by biking”!

Tapahtuman yhteydessä on seikkailutarvike-tori. Myytävänä on hyvää tavaraa: reppua, rensseliä, käyttämättömiä vaatteita ja varusteita ja jopa pyörää!

Free Adventure kautta erinomaiset NORDENMARK-karttatelineet pyörään kuin pyörään!


Kisasivut:
http://freeadventureteam.blogspot.com

Nordenmark-karttatelineet:
http://www.nordenmark.com

Tapahtuman järjestää:
Free Adventure Ry, Oulu
Seppo Mäkinen
040-5564939
snowhow@kolumbus.fi

Nordenmark-karttatelineet

Free Adventuren kautta erinomaiset Nordenmark-karttatelineet pyörään!

Tarjolla kolme huippumallia: Classic irroitettavalla karttalevyllä, Extreme markkinoiden kevein MTB-O teline sekä light kevyt vasta-alkajan teline.

Tilaukset ja kyselyt:
Seppo Mäkinen
040-5564939
snowhow@kolumbus.fi